lauantai 16. huhtikuuta 2016

Haikeus on hyvä sana

Kaikki kaunis loppuu aikanaan. Jossain laulussakin taidetaan sanoa niin. Ja nyt loppui Mamin luistelu-ura. Mami aloitti sen kolmevuotiaana, joten jo oli aikakin!
Krokotiilin tyylinäyte.

Peppi vauhdissa.
Lopetus oli huikea. Kevätnäytöksen Peter Pan –kohtauksen hurjista hurjin krokotiili oli tietysti Mami. Hihi. Se makasi skeittilaudan päällä mahallaan vihreässä krokopuvussa, syöksyi areenalle ja kauhoi matkaansa eteenpäin liukasta jäätä pitkin haarukoilla avustaen (Kisumummo olikin vähän ihmetellyt, missä kaikki juhlaruokailuvälineemme ovat). Lopuksi Mami söi kauhean Kapteeni Koukun.

Mami esitti pienenä kevätnäytöksen Peppi Pitkätossua ja nyt otettiin encore. Kisumummo joutui tosin ompelemaan Pepille uudet vaatteet, kun vanhat olivat niin kutistuneet.

Loppuhuipennus oli se, kun kaikki Mamin kaverit alkoivat itkemään. Niistä tuli pikku-pandoja, kun meikit vain valuivat poskille. Itku tarttui sitten Kisumummoonkin, vaikka se oli juhlallisesti päättänyt olla pillittämättä. 

Ja nyt laitetaan luistimet naulaan – kunhan Kisupappa saa ensin lyötyä sen johonkin seinään. Siinä voi mennä tovi jos toinenkin…

Siinä se oli. Naula vielä puuttuu.




Luistinsuoja ála Väinö.



























Meillä oli aika hulvaton uranlopetuskakku myös. Kisumummo harjoitteli Mamin ylioppilasjuhlia varten. Ruusut oli kuulemma helppo tehdä Confetin ruusumuotin avulla.


Ja mikä parasta. Mami on tästä lähtien kotona kaiket päivät ja illat ja yöt ja... ihan vain minua varten. Pusi!

Nami nami!

Voisitko ystävällisesti mennä pois, kiitos. Tämä on ilmiselvästi pedattu minulle.














Yksi Minions kävi muuten taas kylässä. Se oli tosin kaikista paras. Leikki meidän kanssa tosi tosi paljon.
Automaattileikitin. Minionsin keksimä innovaatio.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti