Syyshuoltoa

Vaikka on uusinta teknologiaa, aika helppokäyttöinen.

Heips! Iloisia uutisia: Mami tuli käymään. Kisumummo ja –pappakin olivat jo melkein unohtaneet, että se asuu oikeasti meillä, kun on ollut niin kauan pois. Melkein viikon. Minä tietysti olin vähän olevinani. Teeskentelin, etten muka tunne sitä enää, mutta hetken päästä lepyin, kun nunnutti sylkässä ihan kunnolla. Meillä ei ole muuten laitettu edes ruokaa koko viikolla ja Mamia alkoi jo vähän huolestuttaa, että onko jo vallan unohdettu, miten sitä tehdään. Se nääs on aika kova syömään.

Esko toivoo, että tämä katoaisi jonnekin.

Onneksi meitä kisuja ei ole unohdettu ruokkia. Esko kyllä pitää siitä huolen. On tunnollinen työssään. Huutaa aika rumasti jokaiselle, joka aamulla kömpii keittiöön. Siis ihan jokaiselle. Vuorollaan. Eskollehan maistuu ruoka ihan milloin vain, eivätkä ihmisihmiset voi oikein koskaan olla aivan varmoja, josko joku toinen olisi aamupalan jo hänelle tarjoillut. Meillä on laadittu hieno innovatiivinen systeemi, mistä tietää, että syöty on jo. Nykyaikaa on se.

Omatoimisesti Esko vielä tarkisti,
ettei vahingossa mitään jäänyt purnukan pohjalle. 

No, Mami on siis ollut viikon kateissa ja eilen kun tuli, alkoi heti täysi härdelli. Siis syyshuolto. Ensin olimme kampaajalla. Juuri kun olen alkanut tosissani panostaa talviturkin kasvattamiseen, tullaan harjojen kanssa. Yhtään ei arvosteta, vaikka työllä ja vaivalla kasvattelen. Miten minä nyt karvailen kaikki vaaleat viltit ja korinpohjat, kysyn vaan!

Tämä vielä menettelee.

Näillä olisi tehnyt vaikka mitä.
Hyvää materiaalia heitetään hukkaan.

Tässä kannattaa olla tosi tosi nätisti.

Heti perään Kisumummo tuli heilumaan kynsisaksien kanssa. Ja nyt olisivat pitkät kynnet juuri olleet muotia. Ja aika tarpeen. Huonekalujen tuunausprojektini on nimittäin jäänyt kesän tiimellyksessä vähän kesken.

Kestä, Esko, urheasti kuin kissa!

Mutta ei tässä vielä kaikki. Sen jälkeen seurasi kaikkein pahin: Mami halusi leikkiä suuhygienistiä ja pesi meiltä hampaat. Se oli ihan kauheat 30 sekuntia.

Esko-Pesko ottaa yleensä tässä vaiheessa hatkat. Tällä kertaa keksi tosi ovelan piilon. Kaappiin meni hän. Dvd-soittimen takana on pikkuruinen juuri kisun mentävä kolo. Mutta ei hän Mamia hämännyt. Ainoa lohtu on se, että minä en ole ainoa, jonka päiväunet keskeytetään turhuuksilla. Kyllä me veljekset oltaisiin ihan komeita ilman hössötyksiäkin.

Eiköhän se ollut tässä!

Kissan salainen piilopaikka. Aika hyvä mustalle.

Olin siis tavallaan vähän iloinenkin, kun Mami lähti. Kaiken tämän rääkin jälkeen. Päätimme Kisumummon kanssa rentoutua ja tehdä jotain hauskaa. Päällystettiin kirjat kontaktimuovilla. Se on nimensä mukaista: kun sen kerran liimaa, irti ei lähde. Asettelin tarkasti omat koristeeni mukaan. Siellä on ja pysyy.

Tarkassa työssä apu on aina tarpeen.

Aika hyvä, vaikka itse sanonkin.

Nyt torkuskelen pari päivää ja kerään kehräyskoneistoni täyteen. Mami tulee nääs maanantaina kotiin. Vihdoinkin. Miau!

Pitäisikö tästä soittaa kisusuojeluun?