Wau! Nyt on ihanan pehmeän pimeää kaiket päivät. Joskus
saattaa aurinko hieman pilkahdella, mutta siinä kohdassa voi aina mennä
komeroon.
Ihmisihmiset ovat olleet aika tuohduksissaan, kun eilen ei
tullut sanomalehteä eikä verkkolehden tilaaminenkaan ihan heti onnistunut.
Minustakin tämä on sangen ikävää. Mieluimmin luen ihan paperilehteä, kun
tietokoneen näytön päälle on vaikea asettautua mukavasti. Pentuna luin lehdet
kannesta kanteen ja läpikin, mutta enää en viitsi niin vaivautua, kun tietoa on
päässäni jo riittämiin.
Helsingin Sanomien viikon eläin on kummituseläin, sanoo
Kisumummo.
Sympatiseeraan kummituseläintä kovasti. Mielestäni hän on
oikein kauniisti kuvattuna tuossa artikkelissa. Kisumummon mielestä minä
muistutan kovasti tuota pikku söpöläistä. Sen mielestä artikkelissa voisi
korvata sanan ”kummituseläin” sanalla ”Väinö”, vähän tähän tapaan:
”Väinöä ei kaamos masenna. Pieni Väinö tuntee ehkä sympatiaa meitä,
kaukaisia serkkujaan kohtaan, jotka kärsivät kaamosmasennuksesta. Hän tarraa
puunoksaan kuin ihminen aamulla lämpimään peittoon ja haluaisi vain olla yksin
pimeässä.”
Tämä pitää todellakin paikkansa. Hakeudun usein kiipeilypuuhuni
rentotumaan tai sitten komeron kätköihin. Se on ihan parasta talviajanvietettä.
 |
| Aika söpö! |
“Veikeä
Väinö (hauskasti sanottu) tunnetaan hänen valtavista silmistään, jotka ovat
isommat ja painavammat kuin Väinön aivot (no jaa, pienissäkin aivoissa voi asua
suuria viisauksia). Väinö ei pysty liikuttamaan silmiään, mutta hänen päänsä
kääntyy 180 astetta, joten Väinö pystyy vaivatta tarkkailemaan ympäristöään.”
Minä olen oikein harjoitellut silmien mollottamista auki. Ja se onnistuu tosi
hyvin.
"Päivisin
Väinö lepää oksalla (vähän toistoa, mutta näin se todellakin on), ja öisin hän saalistaa
hyönteisiä ja pieneläimiä. Laiskalta vaikuttava Väinö pystyy nappaamaan jopa
lepakon lennosta sille päälle sattuessaan."
Olen todellakin supernopea. Kiihdyn
ihan nollasta sataan sekunnissa, jos pitää napata jotain kiinni.
"Väinö
lirkuttelee toisille ultraäänellä."
Olen jo aikaisemmin kertonut sinulle
pulukehräyksestä. Tämä on juuri sitä.
 |
| Yksi parhaista mökötyspaikoista. |
"Tämä
pieni Väinö on
kovin suomalainen. Hän on ujo, yksinäinen ja tekee kaikkensa välttääkseen
kontaktia."
No jaa, tässä ehkä eroan hieman kummituseläimestä riippuen siitä,
kenen kanssa kontaktoin. Esko-Peskon kanssa on jokaöiset vapaapainit ja katson
kyllä kiinteästi silmiin niitä, keitä rakastan – siis Mamia, sitä ihanaa
tyttöä.
"Neljän
seinän sisällä Väinö ajautuu jopa itsemurhaan: hän ahdistuu vankeudessa ja voi
alkaa hakata päätään esineisiin."
No, ei se kyllä ole mitään ahdistusta. Pääni
vain sattuu olemaan aika iso, enkä aina ihan täysin hallitse sen
mittasuhteita.
"Lemmikiksi Väinö ei siis todellakaan sovellu,
vaikka kovin söpö ihmisen silmään onkin."
Söpö olen todellakin! Enkä tietenkään mikään lemmikki. Haluaisin kylläkin oman pikku lemmikin. Vaikkapa marsun. Tai pienen koiran. Niillä olisi hupaisaa leikkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti