Tosiystävyydestä

Kuten olen jo aikaisemmin kertonut, koirille haisevissa ihmisihmisissä on jotain kumman kiehtovaa. Jos sellainen sattuu ovesta pöllähtämään sisälle, minä ja Esko olemme aika haltioissamme. Sen verran kuin kissa nyt voi ihmisestä haltioitua. Eräs Kisumummon ihmisystävä on Eskon mielestä ihan ykköstyyppi. Se istuu aina ruokasalin soffassa ja Esko siinä pyörii ja hyörii ympärillä. Paitsi eilen.

Se oli nimittäin tuonut minikokoisen tyypin mukanaan. Eikä veljeni pitänyt siitä lainkaan. Se nukenkokoinen huusi niin, että korvia särki ja vaati kaikkien huomiota koko ajan. Kisumummo piti sitä sylissä aika paljon, mutta ei Esko siitä niin välitä. Kyllä me tiedämme, että nuo Minionsit häipyvät ennen pitkää ja Kisumummo omistautuu sen jälkeen ihan vain meille. Mutta miten voi pettää kiintymyksemme niin, että ilman mitään ennakkovaroitusta tuo sellaisen mukanaan! Anteeksiantamatonta! Olisi tuonut edes pienen koiran, millä olisimme voineet leikkiä. Esko yritti tosin varmistaa, että hänen tosiystävänsä (entinen siis) ottaisikin Eskon mukaansa ja heittäisi Minionsin jonnekin. Ja tämä tapahtui sulloutumalla sen pikkutyypin koppaan.

Mutta jätetään tuo ikävä vierailuepisodi nyt taakse ja keskitytään tähän päivään. Nimittäin isänpäivään. Meillä ei ole omasta isukista oikein mitään muistikuvaa. Ei olla ehkä koskaan varsinaisesti tavattu, jos ei jossain kisunäyttelyssä ohimennen. Siksi vietimmekin isänpäivää Kisupapan kanssa. Mami oli leiponut oikein kakun. Ja minä vähän avustin. Se on tosin harjoituskakku ensi viikolla pidettäviä syntymäpäiviämme varten. Kuten näet, siihen on yritetty kuvioida kisun häntää keltaisilla pikku palleroilla. Vielä pitää vähän petrata. 

Olemme ihan varmoja, että synttäreistämme tulee jymymenestys. Viime vuonna meillä oli toistakymmentä vierasta, mutta kun sana on kiirinyt, miten hauskaa meillä oli, nyt on tulossa vielä enemmän väkeä. Kovasti toivomme, että pikkuruinen Cindy-koira tulee, mutta se on vielä epävarmaa. Cindyn äiti on nimittäin vähän mustasukkainen, kun meillä koko perhe aina odottaa koiraa enemmän kuin ihmisihmisiä, jotka väistämättä tulevat Cindyn mukana. Huoh! Voisimme lahjoittaa Cindylle bussilipun ja kompassin, niin hän voisi tulla meille milloin haluaa.

Esko antoi Kisupapalle lahjaksi vielä kasvokisumassagen. Kisupappa oli siitä erityisen otettu!