sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Synttäri-iloa

Näistä tulee hienot koristelut.
Meillä oli tosi nastat kutsut. Eskon kanssa valmisteltiin niitä huolella. Autettiin Mamia puhaltamaan ilmapalloja ja laittelemaa serpentiinejä. Esko tosin repi niitä malttamattomana jo ennen juhlia alas, mutta suotakoon se hänelle. Olihan nämä Eskonkin juhlat. Me molemmat siis täytimme kokonaiset 6 vuotta. Olemme näes kaksoset. Tai itse asiassa kuutoset, mutta muut veljet ja siskot asuvat muualla.




Esko venyttelee kielletyllä alueella.
Meille tuli vieraita läheltä ja kaukaa. Ja aika paljon. Valitettavasti kaikki halukkaat eivät päässeet, mutta ehkä ensi vuonna sitten. Kaikkiaan ihmisihmisiä oli paikalla 13. Siitä vähän pahoitimme mielemme, että Cindy-koira ei päässyt tulemaan. Hänen emäntänsä ei siis vain jaksanut ottaa Cindya mukaan. Mikä selitys se on olevinaan?! Toivottavasti eivät kerro Cindylle, miten rattoisaa meillä oli, ettei tule paha mieli.

Vaikka Kisumummo oli kovasti kieltänyt, saimme kuitenkin tosi hauskoja lahjoja. Värikkäitä hiiriä, millä on sulkia hännässä, kiliseviä palloja ja muita kiilteleviä leluja. Glitter on nyt pop kisupiireissä. Kisumummo itse osti meille superkissanminttuhiiret. Menin siitä ihan kertakaikkiaan tainnoksiin. Pää on vieläkin vähän sekaisin. Esko on ihan streitti. Ei käytä päihteitä lainkaan. Mutta ei kissanminttu ole dopausta, ei ainakaan minun mielestäni.
Chili-suklaakakku on kuulemma superhyvää

Mami oli leiponut pari tosi kivan näköistä kakkua. Toisessa on Eskon ja minun siluetit ja toisessa minun kauniit kasvoni. Osa vieraista kyllä väitti sitä Mursu-kakuksi, mutta meidän mielestä se oli hieno. Kortteja saimme kanssa kosolti. Ja kaikki ihanilla kisun kuvin varusteltuja. Kiitos kiitos kaikille! Kaikki vieraat saivat yllätyspussit, mutta onginta unohtui. Minä kun niin pidän kalaruuasta. Nam! Mutta ehkä jouluna sitten.

Esko oli taas kaiken keskipiste. Hyöri ja pyöri väsymättä vieraidemme jaloissa. Minä yritin mennä välillä pötkylään tai kaapin alle piiloon, kun sellainen kansanpaljous alkoi jo väsyttää. Kasvattaja-mami yritti silti silitellä minua, mutta ärähdin niin äkäisesti, että sekin uskoi, että väsynyttä Väinöä on turha yrittää houkutella minnekään. Paitsi jos houkuttelija on Mami – se ihana tyttö. Siihen en väsy koskaan.

Kisumummo on sitä mieltä, että minulla on jokin käytöshäiriö. Ja kyllä joillakin kisuilla sellaista saattaa ollakin, kertoo Hesy. http://www.hesy.fi/kissan-stressiin-on-monta-laaketta/
Autan yllätyspussien tekemisessä.


Minä olen sitä mieltä, että Kisumummolla on itsellään käytöshäiriö, kun toisia haukkuu. Menisi itseensä! Miau!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti