torstai 19. marraskuuta 2015

Mitäs me bongarit

Pari-bongausta.
Meillä on Eskon kanssa todella kehittävä harrastus. Me bongataan kaikenlaista. Esimerkiksi pikkulintuja ja oravia. Kotona on ikkunoita joka suuntaan, siksi se on tosi helppoa. Minähän en ulos mene, muuta kuin pakosta. Esko kyllä bongailee pihallakin. Ja sisällä se bongaa usein ruokaa. Vai voikohan sitä bongata…?
Tämä on kyllä enemmän stalkkausta.

Bongausta on monenmoista. Herra Wikipedia tietää kaiken. Hän sanoo seuraavaa https://fi.wikipedia.org/wiki/Bongaus : On olemassa lintu-, kala- (NAM!), juna-, rekisterinumero-, lentokone-, bussi-, seteli- (WHAT?), pilvi- ja myrskybongausta. Eli kyllä, kaikenlaista voi bongata, vaikkapa ruokakupposta.

Tuo setelibongaus kuulostaa kummalliselta. Rahaa löytyy Kisumummon lompakosta silloin tällöin ja voin hetken niitä tuijotellakin, mutta tylsää se on. Alkaa heti haukotuttaa ja on pakko kierähtää selälleen.

Siitä voi helposti jatkaa pilvibongaukseen, jos satun köllöttämään ikkunalaudalla. Jos taasen olen lattialla, voin ottaa käyttöön vilkkaan mielikuvitukseni, kun aina en jaksa kömpiä ikkunan ääreen. Myrskybongaus on ihan poissa laskuista. Kuka nyt haluaisi mennä ulos rumalla ilmalla, tai kauniilla?! En ainakaan minä. Televisiosta näkee erilaisia maisemia ihan tarpeeksi.

Orava- ja lintubongaus on ihan parasta. Herra Internet tietää oravista, että niillä on pitkä ja tuuhea häntä 
Siis mitä?! Minulla on pitkä tai ainakin tuuhea häntä. Mutta orava en tosiaankaan ole! 

Orava on myös erittäin taitava kiipeilijä. Me Brittikissat emme kuulemma kiipeile. Hah! Se ei kyllä pidä paikkaansa. Minä olen kiipeillyt aina. Kisupappa on sitä varten hankkinut meille oman kiipeilypuunkin. Ihmisihmiset vain laittavat siihen toisinaan vaatteitaan haitaksi. Joskus, kun oikein ramaisee, olen ottanut pienet torkutkin tuossa oivallisessa telineessä. Valitettavasti olen sieltä muutaman kerran kopsahtanut alaskin. Mutta se on pientä se.

Lintubongaus sopii kuulemma aloittelijoillekin. Ja pitäisi muka hankkia kiikarit.

En tarvitse niitä, koska ihanat, pyöreät kurpitsasilmäni eivät tihrusta koskaan. Mutta kertaan vielä: En ole orava!

Kaunista, eikö totta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti